» Murheen päivä
» Vahingossa soutajaksi
» Sota-aikaa lapsen muistikuvina
» Ilmari Karhun päiväkirjasta
» Abraham Karhun päiväkirjasta
» Elämää Nokanmäellä
» Hop sekkaa, sanoi Iihosaaren Eljas
» Karhunkylä
» Topi ja mopedi
Elämää Nokanmäellä
Taavetti-Virojoki-tien varressa Nokkalan kylässä noin 15 kilometriä Taavetista seisoo korkealla mäellä kaksi savupiippua osoittamassa pari vuotta sitten puretun talon sijaintia.
Mäellä on seisonut noin sata vuotta Nokanmäen talo, jonka maapinta-ala vuonna 1842 toimitetussa isojaossa oli 853 hehtaaria. Ennen tätä taloa on mäellä asuinsijana ollut savutupa.
Tälle mäelle tuli noin kilometrin päässä sijainneelta Kontulan mäeltä vuonna 1836 syntyneen Joel Karhun ja 1844 syntyneen Leena Stiina Suoknuutin 1871 syntynyt tytär Liisa Stiina, joka nai vuonna 1870 syntyneen Ville Manunpoika Suoknuutin. Liisa Stiina oli yksi Joelin ja Leena Stiinan kahdestatoista lapsesta.
Villelle ja Liisa Stiinalle syntyi kahdeksan lasta, joista eloon jäi kuusi poikaa: Manu, Eljas, Eino, Eetu, Toivo ja Mikko.
Pojista Manu, Eljas ja Eetu jäivät kotitilalle. Eino lähti Harjun maatalouskoulun käytyään ja naimisiin mentyään Karjalohdalle Mailan kartanoon pehtoriksi, Toivo samoin naimisiin mentyään Karhulaan Sunilan tehtaalle autonkuljettajaksi. Mikko kävi Helsingissä kauppakoulun ja Raumalla kauppaopiston, jonka jälkeen hän jäi Raumalle ja teki elämäntyönsä sisustamalla telakoilla valmistuneita laivoja.
Kotitilalle jääneet pojat perheineen elivät yhdessä vanhempiensa kanssa talossa, jossa parhaimmillaan 1940-luvulla oli ruokapöydässä parikymmentä henkeä.
Pojista Eljas paneutui maanviljelystyöhön ja postin kantoon, kun taas Manun ja Eetun veri veti autohommiin. Taloon hankittiin jo 1920-luvun puolivälissä ensimmäinen kuorma-auto ja heti myös ensimmäinen henkilöauto, jolla ajettiin postia Miehikkälän suuntaan. 1930-luvun loppupuolella autokantaa uusittiin hankkimalla uusi linja-auto, kuorma-auto ja henkilöauto.
Hannu Eljaksenpoika Suoknuuti muisteli jo vuonna 1939 nuorena poikana toimineensa talon linja-autolla Viipuriin suuntautuneilla turistimatkoilla kaupunkioppaana.
Kuorma-autoilla ajettiin pääasiassa puutavaraa. Isä-Ville, jolla virtasi suonissaan liikemiesverta, osteli Ylämaan suuntaan tekemillään postinkantoreissuilla isänniltä puutavaraa, joka toimitettiin pääasiassa Taavettiin lastattavaksi.
1920-luvulla aloitettuja autohommia jatkoi Esko Manunpoika taksiautolla 1950-luvulta aina 90-luvulle asti.
Liisa Stiina kuoli 1942 ja Ville 1944. Myös kaikki Villen ja Liisa Stiinan pojat ovat jo kuolleet.
Talo jaettiin 1940-luvun lopulla kolmeen osaan ja Manu perheineen jäi kotitaloon. Eljas rakensi perheelleen talon Miehikkälän Muurolan kylään ja Eetu kotitalon naapuriin Miehikkälän rajan varteen.
Vanhan puretun talon tilalle on 90-luvulla rakennettu uusi talo, jota asustaa Esko Manunpoika Suoknuuti ja vaimonsa Pirkko.
Urheilu on 1920-luvulta lähtien kuulunut Eljaksen ja hänen poikiensa harrastuksiin. Isä-Eljas oli 1930-luvulla Suomen maratonjuoksijoiden parhaimmistoa.
Vanhin poika Hannu oli jo nuorukaisena lahjakas juoksija. Perheen perustamisen jälkeen kilpaurheilu jäi, mutta palasi taas veteraani-iässä kuvioihin. Hannu on kiertänyt kilpailemassa ympäri maailmaa ja tuliaisina matkoilta on seinällä palkintojen lisäksi pitkä rivi MM- ja EM-mitaleja.
Martti harrasti poikavuosista lähtien aina 60-luvun alkuun asti mäkihyppyä ja yhdistettyä. Timo oli pikamatkojen juoksija ja nuorin veljes Eero parhaimmillaan Kymenlaakson paras hiihtäjä.
Näin muisteli Hannu Eljaksenpoika Suoknuuti elokuisena sunnuntai-iltapäivänä Kivijärven rannassa. Paperille muistelut kirjasi Eetu Suoknuutin vävy Vesa Pätäri.
Kirjoitus on julkaistu Karhunpesän kuulumisissa keväällä 2005.
